Tutkija Jari Holopainen testaa antennin suuntakuviota kaiuttomassa huoneessa.

Olen kirjoittanut reilun vuoden väitösjuttusarjaa tuoreista tekniikan alan väitöskirjoista. Diplomi-insinöörien ja arkkitehtien järjestölehti TEKin julkaisema juttusarja on tiedetoimittajan työn parasta antia: työstään innostuneita tutkijoita ja teknologiaa, joka ilmestyy kauppojen hyllyille ehkä kymmenen vuoden kuluttua. Uusimmassa jutussa antennitutkija Jari Holopainen selvittää, mikä oli se Applen suunnittelumoka, joka pätkii uuden iPhone 4:n puheluita.

Olen tähän mennessä jututtanut sarjaa varten 14 eri yliopistoista väitellyttä, kaikki aivan mahtavia tyyppejä. Maailmanparannushenkeä löytyy. Insinöörejä haukutaan ympäristön pilaajiksi – ja aivan aiheetta. Tällä otoksella tutkimusaiheistakin voi jo päätellä jotain. Esimerkiksi aurinkoenergia taitaa olla väkevästi tulossa.

Aalto-yliopiston tutkija Minna Toivola tutki väitöskirjassaan, miten rakennusten peltikatto voitaisiin valjastaa ilmaisen energian tuotantoon päällystämällä se Millennium-palkituilla kolmannen sukupolven aurinkokennoilla.

Aurinkokennojen parissa työskentelevät myös TTY:n tutkijat. He rakentavat sähköä tuottavia aurinkokennoja polymeerimuoveista, jotka tunnetaan paremmin eristeinä. Kemisti Kalle Lintinen keksi miten polymeerimuovin valmistusprosessi saadaan käyntiin kuin itsestään, auringonvalon avulla.

Joukkoon mahtuu myös ihmeellisiä uratarinoita. Oulussa optoelektroniikasta väitellyt Hanna Haverinen pestautui Saudi-Arabiaan pystyttämään maailman johtavaa aurinkoenergian tutkimuskeskusta. Kampuksella pitää pukeutua mustaan kaapuun, mutta saudimiesten johtaminen ei ole ole osoittautunut ongelmaksi.

Jos nämä tyypit eivät pelasta maailmaa, niin kuka sitten?

NASA TV tuuttaa toiseksi viimeisen avaruussukkulalennon suorana HD-lähetyksenä maailmalle. 18.5.2011 avaruusaseman kantajengi toivotti lennon johtaja Mark Kellyn tervetulleeksi ISS:lle.

NASAn tuottama avaruus-BB on täydellinen vastakohta maanpäälliselle Big Brotherille. Ei olutlaatikoita, saunabileitä eikä peiton alla piilottelevia pareja, vaan tarkka minuuttiohjelma, avaruuskävelyjä ja muita avaruusaskareita. Ja mikä kohteliaisuus. Houstonin valvomo esittää pyyntöjä kohteliain sanankääntein 400 kilometrin korkeudessa 27 000 kilometrin tuntinopeudella maatakiertävän International Space Stationin (ISS) ulkopuolella työskenteleville astronauteille. Andrew Feustel ja Mike Fincke ovat asentaneen jo kuuden tunnin ajan tietoliikenne- ja sähkökaapeleita, kun isoveli pyytää kuvaamaan jälkeä kypäräkameralla. Ei valitusta, vain kohtelias kiitos, ja pian valvomo ja tuhannet livelähetystä seuraavat avaruusfriikit voivat itse tarkastaa työnjäljen. Vielä ennen ilmalukon sulkeutumista kaksikko kiittää vuolaasti viimeisellä lennollaan olevan Endeavour-sukkulan tiimiä ja Houstonia erinomaisesta työstä.

Lennon STS-134 sukkulamiehistö toi avaruusasemalle AMS-02-spektrometrin (Alpha Magnetic Spectromete), varaosia tietoliikenneantenneihin ja kaasutankin. AMS mittaa avaruuden suurienergisiä kosmisia hiukkasia. Se etsii maailmankaikkeuden syntyajoilta peräisin olevaa antimateriaa sekä todisteita pimeästä aineesta.

Avaruussukkula Endeavourille avaruuslento jää viimeiseksi. Atlantis lentää vielä kerran ISS:lle heinäkuussa 2011. STS-135 -lento on koko avaruussukkulaohjelman viimeinen. Sen jälkeen ISS-avaruusaseman huolto ja henkilökuljetukset hoituvat venäläisrakettien tehtäväksi.

25.5.2011 tuli kuluneeksi 50 vuotta John F. Kennedyn historiallisesta puheesta kongressille. “… to achieving the goal before this decade is out, of landing a man on a moon, and returning him safely to the Earth…

”Vanhat” suuret puolueet hyötyivät nykyisestä vaalitavasta. Kärsijöitä olivat Vihreät, Vasemmistoliitto ja KD.

Nykyjärjestelmässä pienemmät puolueet eivät saa sitä edustajamäärää, mikä niille valtakunnallisen tuloksen perusteella kuuluisi. Kainuun Sanomien laskelman perusteella laki toimisi juuri niinkuin oli tarkoituskin: paikat jaettaisiin täsmälleen valtakunnallisen ääniosuuden perusteella. Nyt kokoomus sai kaksi ja demerit kolme paikkaa enemmän kuin niiden ääniosuus olisi edellyttänyt. Keskustan murheen alho olisi ollut nykyistäkin syvempi: uusi vaalijärjestelmä olisi merkinnyt kolmen paikan menetystä. Perussuomalaisille molemmat vaalitavat olisivat tuottaneet saman tuloksen, 39 kansanedustajaa.

Hyötyjiä ovat pienemmät puolueet: Vihreät +5 paikkaa, KD ja Vasemmistoliitto +2 paikkaa molemmat. Viimeisten paikkojen jako olisi monissa vaalipiireissä mennyt uusiksi. Kainuun Sanomat laski, että esimerkiksi Pirkanmaalla kokoomuksen Harri Jaskarin paikan olisi saanut vihreiden Anna-Kaisa Heinämäki. Hämeessä demarien Jouko Skinnarin olisi korvannut vihreiden Kirsi Ojansuu.

Näillä näkymin uudistus tulee voimaan 2015 eduskuntavaaleihin. Uusi vaalilaki säädetään perustuslain järjetyksessä, joten se tarvitsee 2/3 enemmistön kahdelta peräkkäiseltä eduskunnalta. Toinen kysymys on, meneekö se läpi työnsä aloittavassa eduskunnassa.

Kun kursorin vie pallon päälle, kartta näyttää ehdokkaan nimen.

Juha Törmänen teki kulttuuriteon: analyysityökalun HS:n julkistaman vaalikonedatan analysointiin.

“Aineiston analyysi antaa ymmärtää, että Suomen poliitikot ovat jakautuneet vahvasti kahden akselin suuntaan – toiseen, joka muistuttaa perinteistä vasemmisto-oikeisto-jaottelua, ja toiseen, joka erottelee vihreät ja RKP:n toiseen suuntaan ja perussuomalaiset ja Muutos 2011:n toiseen suuntaan”, Törmänen päätteli.

Hänen koodaamansa interaktiivisen kartan pistejoukko edustaa HS:n vaalikoneen täyttäneiden eduskuntavaaliehdokkaiden vastauksia: mitä lähempänä pisteet ovat toisiaan, sitä samankaltaisempia kyseisten ehdokkaiden vastaukset ovat.

Oikeistolaisimmat vastaukset ovat myös kartalla eniten oikealla, liberaaleimmat taas ylimpänä. Katsotaanpa Helsingin vaalipiiriä. Liberaalein ehdokas on Emma Kari, Vihr, konservatiivisin Jari Hämäläinen, Itsenäisyyspuolue. Vasemmistolaisin on Mikko Korhonen, ylivoimaisesti oikeistolaisimmin vaalikoneen täytti kaikkia ratikkapysäkkejä koristava Wille Rydman.

Moni ehdokas näyttää vastaustensa perusteella olevan väärässä puolueessa. Helsingin oikeistolaisin keskustalainen Mika Rossi (“Yksityisautoja tarvitaan”) on keskellä kokoomuslaisten parvea. Matti Niemi, SDP, kelpaa liberaaliudessaan esikuvaksi vihreille, Thomas Wallgren, SDP, taas on vastaustensa perusteella vasemmistoliittolaisten aatetoveri.

Kokoomuksen puisto-osastoksi tituleerattu Vihreät ei sitä tilasto-analyysin perusteella ole: keskivertovihreä on huomattavasti prototyyppikokoomuslaisesta vasemmalle yläviistoon, siihen arvoliberaaliin suuntaan. Pientä päällekkäisyyttä niilläkin esiintyy: esimerkiksi Osmo Soininvaaran, Vihr, piste on Sari Sarkomaasta, Kok, oikealle.

Ensimmäisen kahden viikon aikana ei ole näkynyt tuulivoimaloiden rakennusryntäystä. Tämä on yllätys, sillä VTT:n tutkijat arvioivat, että tällä hintatasolla bisneksen pitäisi kannattaa rannikolla ja tuntureilla, ja monin paikoin sisämaassakin.

Suomi on tuulivoiman kehitysmaa. Tällä haavaa vain 0,3 % sähköstä tuotetaan tuulivoimalla. EU:n keskiarvo on tällä hetkellä 5 %, vuonna 2020 tavoitteena on 14% markkinaosuus sähköntuotannosta. Muissa EU-maissa syöttötariffiporkkana näyttää toimineen. Suomessa naureskellaan tuulivoimasta paasaaville viherpiiperöille, mutta tuulivoimayrittäjät ympäri Eurooppaa tienaavat rahaa.

Tuulivoimatuotannon osuus eri maiden kokonaissähkönkulutuksesta. Lähde :The European Wind Energy Association (EWEA), 2010 statistics. http://www.ewea.org/

Yhdysvaltain Princetonissa toimiva startup-yritys Proterro on kerännyt 5 miljoonaa dollaria riskirahaa. Technology Review-verkkolehti kirjoitti yrityksen teknologiasta, jolla biopolttoaineiden tuotantoon tarvittavaa sokeria kasvatetaan paljon nykyistä edullisemmin.

Yrityksen kehittämä bioreaktori tarjoilee geneettisesti muunnelluille syanobakteereille (eli sinileville) vettä, hiilidioksidia, ravinteita ja auringonvaloa. Vastalahjaksi ne erittävät yhteyttämistuotteenaan valmista sakkaroosia eli tavallista ruokosokeria.

Proterron teknologia ei työllistä leikkuupuimureita. Syanobakteerit erittävät suoraan yhteyttämistuotettaan ruokosokeria. Kuva Proterro.

Syanobakteerit muuttavat auringon säteilyenergiaa biomassaan varastoiduksi kemialliseksi energiaksi paljon peltokasveja tehokkaammin. Peltokasvit on niitettävä, kuivattava, kuljetettava jalostamoon ja sokeri on erotettava muista kasvinosista. Vain sokeriruokotuotanto lämpimässä ilmanalassa on taloudellisesti kannattavaa. Peltoviljojen ja maissin jalostaminen biopolttoaineiksi edellyttää jo suuria tuotantotukia ja EU-direktiivejä, jotka velvoittavat valmistamaan osan polttoaineista uusiutuvista raaka-aineista.

Vaikka syanobakteerien hehtaarisadot ovat aivan eri hehtaarilta kuin peltokasvien, on Proterron teknologia sananmukaisesti riskisijoitus. Prototyyppibioreaktori toimii jo, mutta ratkaistavia ongelmia riittää. Bioreaktorin erittämästä sokerista ovat esimerkiksi kiinnostuneita viljelijän lisäksi lähes kaikki elolliset organismit. Miten kerätä sokeri ennen kuin se joutuu ns. parempiin suihin?

Hailuodon kunta maailmankartalle: valtasimme maata mereltä.

Maanmittauslaitoksen viestintä voi onnitella itseään. Uutisköyhän perjantain 25.2. parhaiten läpimennyt tiedote uutisoitiin YLEssä, Kauppalehdessä, Maikkarilla, Iltasanomissa ja kymmenissä muissa medioissa.

Maanmittauslaitos kertoi, että Suomen pinta-ala lasketaan nyt yleiseurooppalaisessa ETRS89-koordinaattijärjestelmässä. Laskutavan muutoksen seurauksena Suomen pinta-ala pieneni noin 17 neliökilometriä.

Näin siis tapahtuu kartalla laskien – maastossa Suomi on entisellään. Kovempi uutinen on, että Suomi kasvaa joka vuosi maannousemisen myötä 7 neliökilometriä – ihan oikeasti. Uutta maata paljastuu siis pari hehtaaria päivässä. Suurin hyötyjä lienee Perämeren suurin saari Hailuoto.

Ehdotus uutisköyhän heinäkuun 2011 ykkösuutiseksi: Hailuoto kasvoi kymmenellä hehtaarilla. Kesätoimittaja kiittää. Vihdoinkin kovaa uutistavaraa.

Wibergin mielestä puolueiden pienistä, virhemarginaalien sisään mahtuvista kannatusmuutoksista revitään tolkuttoman isoja otsikoita. Turun yliopiston professori toivotti toimittajat tervetulleeksi takaisin yliopiston penkille suorittamaan tilastotieteen peruskurssia.

Esimerkiksi YLE:n uusin koko maan mielipidetiedustelu ( Kokoomus suurin, SDP alamaissa) oli otokseltaan suuri, 2400 henkilöä. Virhemarginaali on siten varsin pieni, +- 1,7 prosenttiyksikköä, todennäköisesti 95% luottamusvälillä. Tämä tarkoittaa, että vaihtamalla haastatellut henkilöt toisiin, viidessä prosentissa tapauksista Kokoomuksen kannatus saattaisikin olla alle 20 %, tai Keskustan yli 20 %. Jutun otsikon ensimmäinen osa “Kokoomus suurin” pitää paikkansa melko suurella todennäköisyydellä, mutta jälkimmäinen väite “SDP alamaissa” on jo melko rohkea toimituksellinen tulkinta. SDP:n 0,3 prosenttiyksikön pudotus edelliseen kyselyyn verrattuna saattaa olla todellista, mutta lähes yhtä suurella todennäköisyydellä otannasta johtuva virhe. “Kokoomus todennäköisesti suurin, SDP on tai ei ole alamaissa, ja sama saattaa päteä myös Keskustaan” ei vain ole kovin myyvä otsikko, vaikka olisikin enemmän totta.

Arvelipa Wiberg mediakuluttajien hyötyvän paljon enemmän, jos mediatalot käyttäisivät rahansa mielipidemittausten sijasta vaikkapa laadukkaiden journalististen tuotteiden ostamiseen freelancereiltä.

Free-toimittajana on vaikea olla enemmän samaa mieltä.

Vuoden 2011 Tieteen päivien painimatolla yrityselämä ja sivistysyliopisto päätyivät hengettömään tasapeliin.

Helsingin yliopiston tammikuun puolivälissä vallannut Tieteen päivät on tieteen näyteikkuna kadunmiehelle. Se voisi olla myös näyttämö räväkälle akateemiselle debatille. Päivän painin avauksen lähtökohdat olivat kunnossa: aiheena tieteen hyödyllisyys, vastakkain EK:n innovaatiojohtaja, DI Timo Kekkonen ja Helsingin yliopiston entinen rehtori ja kansleri Kari Raivio. Talouselämä vastaan yliopisto, raha vastaan sivistys.

Ensimmäinen erä alkaa. Raivio aloittaa väkevästi.
“Tiede halutaan valjastaa talouden vankkureiden veturiksi”, hän hämmästelee.
Tieteen hyötyjä ei voi laskea vain euroissa. Raivio kysyy, missä asuu se viisaus, jolla määritellään mihin tutkimukseen panostetaan, mihin ei. Tieteellisiä läpimurtoja on vaikea ennustaa.
“Rahoituksen kriteeriksi pitäisi riittää tutkimuksen korkea kansainvälinen taso.”
Kekkonen ei käy vastaiskuun. Tutkimuksen laatu kelpaa hänellekin rahoituskriteeriksi.
“Mutta silti on pakko tehdä valintoja. ”

Toinen erä, mattotuomari Markku Löytönen alustaa: “Tutkimuksen huippuyksiköitä ei perusteta, ne syntyvät.”
Hän haastaa ottelijoita pohtimaan, miten yliopistot edistäisivät näiden kruununjalokivien syntyä.
Nyt on Raivion vuoro peesata. Karsintaa on pakko tehdä, eikä hyvältä näytä, ainakaan joululomalla läpi kahlattujen yliopistojen strategiapaperien perusteella.
“Muutamat yliopistot olivat sentään luetelleet vahvuusalueitaan”, hän puuskahtaa ja haukkuu varmemman vakuudeksi yliopistolla pitkään roikkuvat opiskelijat. Ja sen, että kauppatieteen tutkinnon voi suorittaa 11 suomalaisyliopistossa. Vähempikin riittäisi. Ranking-listoja tarvitaan.

Finaali alkaa. Kekkonen naljailee hyväntahtoisesti Raivion innovaatioyliopisto-termiä kritisoinutta yleisönosastokirjoitusta.
“Kyllä ne innovaatiot ovat ihan hyödyllisiä.”
Mutta yritysten pitää niitä synnyttää, ei yliopiston”, Raivio vastaa.

Timo Kekkonen ehtii vielä valittaa, miten pääoma kaihtaa riskejä. Mutta niin kaihtaa suomalainen akateeminen keskustelukin. Ei nuijinut sivistysyliopistolainen Raivio suurpääoman asiamies Kekkosta. Painiottelun sijasta nähtiin Tai Chi -näytös, jossa väisteltiin toisia kohteliaasti. Suomalaisen sivistyneistön paini on kovin hillittyä.

Vielä puoli tuntia ennen parasta pimennystä aurinko kurkisti pilviverhon takaa.

Toivottavasti joku onnekas onnistui näkemään auringonpimennyksen, Pohjanmaalla ja Ruotsissa riski oli ilmeisesti suurin. Nyt voikin odotella täydellistä auringonpimennystä 16. lokakuuta 2126.